maanantai 6. lokakuuta 2008

Nobeliadit käynnissä jälleen


Kun on poissa töistä, siis vapaalla, niin jää aikaa tehdä kaikenmoisia pieniä asioita, kuten lukea Pohjois-Tallinnan Sanomia rauhassa aamukahvin äärellä, käydä kaupungilla lounaalla, siivota, tiskata, luututa lattiat, tampata matot, sulattaa pakastin, rassata polkupyörää jne. Tämä kaikki on suositeltavaa ja rentouttavaa puuhaa.

Pyykkikoneen linkousohjelman loppumisen odottelun lomassa aikaa jäi selailla myös eräitä verkkokirjakauppoja, joista tekee toisinaan mainioita täsmälöytöjä ja huomattavasti halvemmalla kuin perinteisissä liikkeissä.

Tiedän, tiedetään - moralisoikaa vaan, mutta käytän näitä verkkokauppoja täsmäostosten suorittamiseen. Kirjakaupossa ja antikvariaateissa luuhuaminen, nuuskiminen, aistiminen on jotain muuta. Se on ylevämpää kuin kirjan ostaminen hiiren korvaa painamalla, mutta joskus periaatteilleen pitää antaa periksi. Kuten tänään.

Oikeastaan muistin koko asian tänään aamulla lukiessani Päivälehteä. Jokavuotiset nobeliadit ja niihin liittyvä vedonlyönti oli nyhkähtänyt liikenteeseen. Yksi kirjallisuuden nimi jäi pyörimään mielessäni ja se kuuluu triesteläiselle Claudio Magrikselle, josta povataan seuraavaa kirjallisuuden nobelistia.

Claudio Magris

Magrikselle nobelin kirjallisuuden palkinnon hyvin mielelläni suonkin. Hän kuuluu samaan ylhäiseen eurooppalaisen kulttuurihistorian ja elämänmuodon havannoitsijoiden sarjaan kuin vaikkapa W.G. Sebald ja Thomas Bernhard. Magriksen Mikrokosmoksia teki minuun aikoinaan suorastaan lähtemättömän vaikutuksen, mutta Tonava oli lähes uskonnollinen kokemus sen lukijalleen.

Koska en ole kirjallisuuden kriitikko, analyytikko, kirjallisuustieteilijä tai edes pseudo-sellainen, en edes pyri jäsentelemään yksityiskohtaisesti, mitä kaikkia kerroksia Magriksen (vai Magrisin?) teoksissa on, vaan kiinnitän ajatukseni yhteen suureen ja nerokkaaseen ominaisuuteen. Kuten Sebald, Magriskin kirjoittaa menneisyyden ja nykyisyyden yhteensulautumisista, niistä hetkistä jolloin ihminen kokee olevansa yhtä paikan hengen (ehkä paikan metahistorian) kanssa. Toistetaan, hän siis kirjoittaa niistä hetkistä kun olemme yhtä, paikassa (pikemminkin hetkessä) jossa menneisyys, minä ja nykyisyys rekonstruoidumme osaksi yhteisöllistä muistia.

Magris saa minut osaksi fruililaista mikrokosmostaan ja vielä enemmän hän liittää minut ja olemassaoloni osaksi erästä eurooppalaista jokea, sen historiaa, osaksi sen menneisyyttä. Magris saa minut tuntemaan osaksi kertomusta.

Verkkokirjakauposta puheenollen. Tulevaa nobelistia saa halvalla tilaamalla sitä esmes BookPlus-verkkokirjakaupasta. Alle kympillä lähtee sekä Mikrokosmoksia että Tonava. Aikasi on nyt.

/ Jussi-Pekka

Ei kommentteja: