Pyöräilykateni ulkotiloissa pääsi alkuunsa tänään aamupäivällä. Matkaa ei kertynyt kuin vajaat 30 kilometriä, sillä säätämiseen ja etenkin etuvaihtajan räpläämiseen meni oma aikansa. Ihan kaikkialta ei vielä katuhiekkoja oltu putsattu, mutta kyllä tuolla pääsee maantiekonkelilla jo ihan hyvin vetelemään kun on varovainen renkaiden suhteen.
Kuntokin näyttäisi olevan parempi kuin vuosi sitten: testimäki noustiin nopeammin ja alhaisemmilla sykkeillä kuin viime vuonna samaan aikaan. Eikä tarvinnut edes nousta ajamaan putkelta kuten kahtena edellisenä vuonna. Tästä on hyvä aloittaa matka kohti Välimerta ja San Marcon aukiota. Suunnittelemani Itämeri-Välimeri -ajo ansaitsee oman bloggauksen, joten kerrotaan siitä myöhemmin lisää.
Päivän kuriositeetti oli tapaamani kolme italialaista pyröräilijää. Vaikka sää oli hyytävä, niin nämä etelän asukkaat olivat pukeutuneet lyhyisiin ajohousuihin. Mitäpä sitä turhaan arkailemaan!
lauantai 17. huhtikuuta 2010
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Matti Kurjensaari
Ostin pääsiäislauantaina Ossin rompetorilta Orimattilasta kaksi Matti Kurjensaaren kirjaa, 30-luvun vihainen nuori mies ja Kansakunnan kaapin päällä : muotokuvia muistista, joista olen ensinmainitun ehtinyt tässä lukaista.
Kurjensaareen törmäsin taannoin toimittaessani Praha-kirjaani, mutta unohdin sittemmin hänen kirjoitukset melkein tyystin. Nyt kun luin 30-luvun vihaisen nuoren miehen, niin mieleeni palautui kuinka oivaltava aikakautensa havainnoitsija Kurjensaari olikaan. Monet Kurjensaaren kirjoitukset saattaisivat soveltua lähes sellaisina nyky-yhteiskuntamme arvointiin. Suosittelen lukemaan, vajoamatta liioittelevaan anakronismiin.
Ihmettelin taannoin ettei Kurjensaarta nostettu esiin vuonna 2007, jolloin hänen syntymästään tuli kuluneeksi 100 vuotta. Jotain nyt sentään, sillä Mikko Hytönen on kirjoittanut opinnäytetyönsä Matti Kurjensaaresta suomalaisen yhteiskunnan kuvaajana 1930-luvulla, aikana jolloin Kurjensaaren demokraattiset ihanteet olivat vähintäänkin uhattuina.
Kurjensaarta on hyvä lukea myös sen vuoksi, että monin kohdin hänen teksteistään löytää itsensäkin, kuten hänen siteeratessaan nimeämätöntä eteläafrikkalaista: "On katkeraa, kun ihmisen täytyy tulla fanaatikoksi aivan tavallisen yksinkertaisen suvaitsevaisuuden tähden."
Kurjensaareen törmäsin taannoin toimittaessani Praha-kirjaani, mutta unohdin sittemmin hänen kirjoitukset melkein tyystin. Nyt kun luin 30-luvun vihaisen nuoren miehen, niin mieleeni palautui kuinka oivaltava aikakautensa havainnoitsija Kurjensaari olikaan. Monet Kurjensaaren kirjoitukset saattaisivat soveltua lähes sellaisina nyky-yhteiskuntamme arvointiin. Suosittelen lukemaan, vajoamatta liioittelevaan anakronismiin.
Ihmettelin taannoin ettei Kurjensaarta nostettu esiin vuonna 2007, jolloin hänen syntymästään tuli kuluneeksi 100 vuotta. Jotain nyt sentään, sillä Mikko Hytönen on kirjoittanut opinnäytetyönsä Matti Kurjensaaresta suomalaisen yhteiskunnan kuvaajana 1930-luvulla, aikana jolloin Kurjensaaren demokraattiset ihanteet olivat vähintäänkin uhattuina.
Kurjensaarta on hyvä lukea myös sen vuoksi, että monin kohdin hänen teksteistään löytää itsensäkin, kuten hänen siteeratessaan nimeämätöntä eteläafrikkalaista: "On katkeraa, kun ihmisen täytyy tulla fanaatikoksi aivan tavallisen yksinkertaisen suvaitsevaisuuden tähden."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)