Arkistomatkani Pietariin ei olisi voinut paljon paremmissa merkeissä alkaa. Aamulla 10 minuutin kävely rautatieasemalle, hyppääminen Allegron kyytiin ja hup alle neljässä tunnissa Pietariin., missä nopea avainten nouto, majoittuminen, kävely Nevan päällä, lounas ja virittäytyminen huomiseen. Ja kaikki tämä hyvällä vireellä sävyettynä.
Jos murinaa niistä paikallisista junien ongelmista aina kuuluukin, niin VR:n lippulaivatuote, eli nopean yhteyden juna Venäjälle, Allegro, on kyllä omasta mielestäni parasta mitä liikenneinfrastruktuurissa täällä Barentsinmeren alueella on viime vuosina tapahtunut. Kolmen ja puolen tunnin junamatka Helsingistä Pietariin sai tuntemaan, että aivan kuin asuisimme Euroopan ytimessä ja kaiken likellä. Useimmiten Turkuunkaan ei pääse yhtä nopeasti, joten nyt kun kaikki viranomaismuodollisuudet on saatu ujutettua liikennöinnin sekaan, joustavuus on huipussaan. Ja se hinta - no, yhteen suuntaan se 90 euroa, mikä on vain noin 10 euroa vähemmän kuin InterCityllä Kajaaniin tai Ouluun. Että se siitä.
Perille päästyäni kävin noutamassa asuntooni, huoneeseen, jonka olen vuokrannut kahdeksi viikoksi Pietarin keskustasta. Palvelu oli loistavaa ja englanninkielellä kaikki sujui verrattomasti - pientä vaivaa kävelemisessä, mutta kun büro sijaitsee Nevan valtakadulla, niin ei tästä omatoimimatkailijalle mitään ongelmaa oikeasti muodostu. Ja asunto on siisti, ikkunat sisäpihalle (huono maisema ennemmin kuin näkymä kadulle) ja sisältää luksusvälineitä, kuten pyykinpesukoneen ja hellan. Aamusumpit saa pöräytettyä, eikä toisaalta tarvitse etsiä pesuloita kiven alta vaan voi hoitaa pyykin silloin kun parhaimmaksi näkee. Tässä lafkan yhteystiedot - itse maksoin 12 yöstä 400 euroa, eli siis sijaintiin ja tarpeisiin nähden siedettävä.
Laukkujen huoneeseen sijoittamisen jälkeen lähdin pienelle päiväkävelylle optimaaliseen 9 asteen pakkassäähän ja kävelemään Nevan päälle, kun sellainen mahdollisuus kerta olisi. Bongasin matkalla taloni vierestä sekä blini-ravintolan, että tavisten piirakka-kioskin, joten olen erittäin onnellinen nappiin osuneesta majoitusvalinnasta. Nämä mahdollisuudet säästävät iltaisin aikaani ja mahdolisesti myös rahojani. Myöhemmin illalla söi(si)nkin riisi-sieni-täytteisiä piirakoita, ettäs tiedätte. Blinejä menen syömään myöhemmin. Lisäksi noteerasin pari potentiaalista seisovan pöydän ravintolaa ynnä konditorian ihan nurkilta, joten olen varma ettei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Päivän valinnaksi muodostuneessa gruusialaisessa hatsapurit olivat valkosipuleitansa ja juustojansa myöten kohdillansa.
Lounaan jälkeen pieni kävely Nevalle ja Nevalla, josta kirjakaupan (hankin Афиша-lehden huvituseksi ja uuden Pietarin kartan tarpeeseen) kautta lähikauppaan aamupalaostoksille. Kun aikaero on talviajan vuoksi kaksi tuntia nokkiinsa, niin nukkumaan saa mennä ajoissa, jotta jaksaa nousta ylös Suomen-aikaa viideltä ehtiäkseen puoli kymmeneksi arkistolle. Se onkin ainoa asia mikä tässä harmittaa - se, ettei ehdi tämän enempää just nyt fiilistellä.
Jos murinaa niistä paikallisista junien ongelmista aina kuuluukin, niin VR:n lippulaivatuote, eli nopean yhteyden juna Venäjälle, Allegro, on kyllä omasta mielestäni parasta mitä liikenneinfrastruktuurissa täällä Barentsinmeren alueella on viime vuosina tapahtunut. Kolmen ja puolen tunnin junamatka Helsingistä Pietariin sai tuntemaan, että aivan kuin asuisimme Euroopan ytimessä ja kaiken likellä. Useimmiten Turkuunkaan ei pääse yhtä nopeasti, joten nyt kun kaikki viranomaismuodollisuudet on saatu ujutettua liikennöinnin sekaan, joustavuus on huipussaan. Ja se hinta - no, yhteen suuntaan se 90 euroa, mikä on vain noin 10 euroa vähemmän kuin InterCityllä Kajaaniin tai Ouluun. Että se siitä.
Perille päästyäni kävin noutamassa asuntooni, huoneeseen, jonka olen vuokrannut kahdeksi viikoksi Pietarin keskustasta. Palvelu oli loistavaa ja englanninkielellä kaikki sujui verrattomasti - pientä vaivaa kävelemisessä, mutta kun büro sijaitsee Nevan valtakadulla, niin ei tästä omatoimimatkailijalle mitään ongelmaa oikeasti muodostu. Ja asunto on siisti, ikkunat sisäpihalle (huono maisema ennemmin kuin näkymä kadulle) ja sisältää luksusvälineitä, kuten pyykinpesukoneen ja hellan. Aamusumpit saa pöräytettyä, eikä toisaalta tarvitse etsiä pesuloita kiven alta vaan voi hoitaa pyykin silloin kun parhaimmaksi näkee. Tässä lafkan yhteystiedot - itse maksoin 12 yöstä 400 euroa, eli siis sijaintiin ja tarpeisiin nähden siedettävä.
Laukkujen huoneeseen sijoittamisen jälkeen lähdin pienelle päiväkävelylle optimaaliseen 9 asteen pakkassäähän ja kävelemään Nevan päälle, kun sellainen mahdollisuus kerta olisi. Bongasin matkalla taloni vierestä sekä blini-ravintolan, että tavisten piirakka-kioskin, joten olen erittäin onnellinen nappiin osuneesta majoitusvalinnasta. Nämä mahdollisuudet säästävät iltaisin aikaani ja mahdolisesti myös rahojani. Myöhemmin illalla söi(si)nkin riisi-sieni-täytteisiä piirakoita, ettäs tiedätte. Blinejä menen syömään myöhemmin. Lisäksi noteerasin pari potentiaalista seisovan pöydän ravintolaa ynnä konditorian ihan nurkilta, joten olen varma ettei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Päivän valinnaksi muodostuneessa gruusialaisessa hatsapurit olivat valkosipuleitansa ja juustojansa myöten kohdillansa.
Lounaan jälkeen pieni kävely Nevalle ja Nevalla, josta kirjakaupan (hankin Афиша-lehden huvituseksi ja uuden Pietarin kartan tarpeeseen) kautta lähikauppaan aamupalaostoksille. Kun aikaero on talviajan vuoksi kaksi tuntia nokkiinsa, niin nukkumaan saa mennä ajoissa, jotta jaksaa nousta ylös Suomen-aikaa viideltä ehtiäkseen puoli kymmeneksi arkistolle. Se onkin ainoa asia mikä tässä harmittaa - se, ettei ehdi tämän enempää just nyt fiilistellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti